sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ohi on!

Nyt se on sitte ohi! Tosi paljon jäi reissusta käteen ja uusia kokemuksia jäi plakkariin ihan suunnattomasti. Voisin jauhaa vaikka kuinka pitkään viimesestä 2 kuukaudesta, mutta en. Pidetään homma lyhyenä ja ytimekkäänä. Lauantaina illasta oltiin kotona, hieman väsyneenä ja reissussa rähjääntyneenä. Uskomaton fiilis oli sillon päällä ja mielessä pyöri vaikka mitä ihmeellistä. Kotiin päästyä tuntu vähän oudolta ja jotenkin en tuntenu itteeni heti kotoisaks, johtuen ehkäpä siitä, että viimiset 2 kuukautta asustellu ulkomailla. Kuitenki tuntu hyvältä olla takas Suomessa. Tää päivä oliki sitten jo ihan erilainen ja nyt tuntuu jo aika normaalilta olla takasi kotona. Pientä totuttelua vieläkin, mutta kyllä se siitä. Huomenna koululle loppu arvioinnille ja vähän jutustelemaan opettajien kanssa reissusta. 

Nyt haluun vielä summata vähän. Nää viimiset 2 kuukautta on ollu aivan mahtavat, enkä vaihtas niitä mihinkään. Niin paljon oppinu uutta, tavannu uskomattomia ihmisiä sekä nähny vaikka mitä ja lista jatkuu. Joten haluisin kiittää kaikkia niitä jotka on ollu osallisena ja vaikuttamassa tän mun työssäoppimisen aikana (Jenna, Peter, kaikki Sloveniassa tavatut, opettajat jne.). Ilman teitä ei olis ollu tätä vaihtoa, ei ehkä ollenkaan ja varmasti ei näin kokemusrikkaana! Joten iso käsi teille ja syvimmät kiitokset ja kumarrukset! En voi kiittää tarpeeksi siitä mitä te teitte tän eteen. Ytimekkäästi sanottuna, OLITTE MAHTAVIA! Haluan vielä lyhyesti kuvailla mun mietteitä ja tunnetta, joka syvästi painaa tällä hetkellä:

KIITOS!


maanantai 11. toukokuuta 2015

Viimesiä viedään

Enää 2 viikkoa jälellä! Tosi nopeesti on aika päässy kuluu täällä, eikä oo ees tajunnu mite aika on lentäny menee. Vähän kaks puoleisissa mietteissä mennään kylläkin. Nimittäin nyt oon päässy niin sanotusti tottumaan arkeen ja elämään täällä, mutta sitten tätä työharjoittelua ei ookkaa jälellä enää ku 2 viikkoa. Vähän sekottaa menoa ja mietteitä. Ku toisaalta odottaa jo vähän kotiin pääsyä, mutta sitten taas toisaalta ku on tottunu tähän menoon täällä, niin ei se alkaa tuntuu jo normaalilta. Ei oikeen tiiä, että mitä tässä nyt pitäs ajatella vai aatella sitten mitään. Ei mietitä sitä sen enempää.

Viime viikko vierähti taas "mukavasti" töiden merkeissä ja työtunteja kerty ihan kiitettävästi kasaan (52h). Tässä alkaa jo melkee työnarkomania painamaan. Nyt avataan viime kerralla epäselväksi jääneitä kohtia.

Arvokuljetukset
Viime kirjotuksessa mainitsin, että piirivartijoiden työtehtäviin kuuluu myös arvokuljetukset, kuten posti- ja rahasiirrot. Mainitsin myös siitä kuinka tämä ei käytännössä kuulu piirivartijoiden työn kuvaan, sillä piirivartijoiden tehtävä on suorittaa vartiointia sekä erininäisiä muita tehtäviä. Tästä sainkin hyvän kysymyksen liittyen postin kuljettamiseen osana arvokuljetusta. Tästä olen samaa mieltä, sillä ajoittain posti voi sisältää arvokasta tietoa tai tavaraa jota ei voida kuljettaa normaalin postin mukana. Tässä tilanteessa posti täytyy kuljettaa arvokuljetusta käyttäen, enkä nää sille mitään estettä. Mutta kun kyseessä on normaali piirivartija, en näe arvokuljetuksen kuuluvan tämän yksikön tehtäviin. Tarkoitan siis ettei kahta eri yksikköä, tässä tapauksessa piirivartiointi ja arvokuljetus, pidä sekoittaa keskenään. Nämä kaksi yksiö tulisi pitää erillään jotta molempien yksiköiden tuottavuus ja tehokkuus voidaan pitää maksimissa ja vartijat voivat keskittyä 100% heille kuuluviin tehtäviin.

Esim. Tällä hetkellä yrityksessämme piirivartioinnin työtehtäviin kuuluu yhtä jos toistakin, mutta pääpiirteittäin näin: piirivartiointi, rahasiirrot, postisiirrot/ muu tavara, pelastustoiminta (ihmisten pelastaminen hisseistä), liikuntarajoitteisen auttaminen (hätäpainike kutsusta), ajoneuvosaatot (Esim. rekat, postikuljetukset), avaus- ja sulkukierrokset. Tehtävää siis löytyy paljon ja joissain tilanteissa töitä kasaantuu päällekkäin. Tällöin tulee ongelmaksi tehtävien suorittaminen oikea aikaisesti ja tällöin tehokkuus kärsii. Tämän takia en näe arvokuljetuksen, niin postin kuin rahankaan, kuuluvan piirivartijoiden työn kuvaan vaan näen sen olevan arvokuljetuksen tehtävä. Jos yrityksessämme arvokuljetukset eristettäisiin vain arvokuljetuspuolen tehtäviin ja piirivartiointi voisi keskittyä omiin tehtäviinsä (eli itse vartiointiin) koko aikaisesti.

Koulutus
Koulutuksista myös hieman uutta. Eli kuten aikaisemmin sanoin vartija koulutus kurssimuotoisena kestää 3 viikkoa. Kolmen viikon aikana kurssilaiset saavat tarvittavat tiedot ja taidot suorittaa piiri- ja paikallisvartiointia, järjestyksenvalvontaa (täällä hieman erilaisessa muodossa) sekä arvokuljetuksia.

Hälytyskeskuspäivystäjänä toimimiseksi tarvitaan erillinen koulutus joka kestää myös noin 3 viikkoa. Myös turvalaiteasentajan koulutus kestää noin 3 viikkoa. Tässä toivotaan aikaisempaa kokemusta sähköasennuksista/sähköalalta, mutta se ei ole pakollista.

Turvallisuusalaa voi lähteä opiskelemaan myös ammattikouluun. Tutkinto kestää 3 vuotta ja on siis ammattikoulupohjainen. Tutkinnon sisällöstä en osaa sanoa yhtään, mutta epäilisin sen olevan jossain määrin samankaltainen kuin meillä. Eli opiskellaan vartiointia käytännössä (piiri- ja paikallisvartiointi, arvokuljetus), lainsäädäntöä, tekniikkaa, voimankäyttöä ja riskienhallintaa.

Ammattikorkeatutkintona voi opiskella Turvallisuus insinööriksi (Security Engineer). Opiskelu kestää 2 vuotta. Tutkinto sisältää lakiopintoja (rikos-, perustus-, työ-, valtiolainsäädäntöä sekä paikallinen LYTP), riskienhallintaa, henkilösuojausta, liiketoiminnan kommukointia ja vieraiden kielien opiskelua, informaatio opintoja, voimankäyttöä, turvallisuusjohtamista, turvallisuustekniikkaa sekä ajoneuvojen turvallisuutta ja niiden käyttöä (henkilösuojaustoimintaa silmällä pitäen).

Tästä voi jatkaa opiskelemaan Turvallisuus johtamista (Security manager). Tutkinto kestää 3 vuotta ja on rakenteeltaan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Tutkinto en hieman samanlainen kuin Turvallisuus insinöörin tutkinto, mutta tutkinnossa tähdätään enemmän johtamisen hallintaan ja paneudutaan opiskeltaviin asioihin paljon syvemmin. Tähän sain hyvänä esimerkkinä, että jos Turvallisuus insinööri opiskelee 40h riskienhallintaa, opiskelee Security manager sitä 120h. Opiskeltaviin aineisiin siis pureudutaan perinpohjaisesti.


Pitäs vielä ahertaa pieni muotoinen riskikartoitus tässä 2 viikon aikana (pääkohteena piirivartiointi ja arvokuljetukset). Ja tämä tietenkin englanniksi. Eihän siitä saa nyt liian helppoa tehä. Tähtävää siis riittää vielä ja uskon, että aika saadaa kyllä kulumaan tavalla tai toisella.

Kuittaan tältä osaa, adijo!





maanantai 4. toukokuuta 2015

Tunnelmia viime viikolta ja työkuvioita

Tänään pyörähti käyntiin viimeiset 3 viikkoa, joten paljoa ei ole enää jäljellä. Vähän alkaa olla jo hinku takasin Suomeen, mutta hyvin kuitenkin jaksetaan loppuun asti, no worries! Viime viikko oli aika tasanen, ilman mitään ihmeempiä. Tiistaina 12h yövuoro, joka meni aika sutjakasti ja rauhallisissa merkeissä eikä väsymisen merkkejä ollu havaittavissa koko vuoron aikana. Mitään ei tapahtunut vuoron aikana, joten se jäi vähän harmittamaan. En päässykkään näkemään mitään uutta ja ihmeellistä. Noh, ehkä ens vuorossa sitten. Siitä sitten jatkettiin viikkoa normaalisti ja perjantaina Mariboriin, Peterin lähtemistä "juhlimaan". Mukava oli viettää viiminen ilta yhessä ja vaihtaa viimiset kuulumiset tältä osaa. Toivotaan, että jatkossa tavataan merkeissä tai toisissa. Viime viikko täten melko normaali, eikä näiltä osin muuta pöydälle nostettavaa.

Mutta sitten vois pikkasen availla noita töitä yleisesti (pääasiassa piirivartioinnista), kun niistä en oo oikeen kertoillu mitään. Eli käytännön eroja on vaikea alkaa aukaisemaan, koska käytännön töitä ei ole Suomesta vielä kertynyt. Mutta miten teoriaa voidaan vertailla niin eroja löytyy ja toiminta on täällä aika erillaista. Esim. vartijoilla on aika paljon enemmän eri tehtäviä kun Suomessa. Täällä ihan normaalit piiritkin tekevät arvokuljetusta (rahaa pääasiassa), kun taas Suomessa se on kokonaan arvokuljetuksen hommia. Piirin tehtäviin kuuluu myös postimiehinä toimiminen, joka on töissä tuntunut vähän turhalta sekä asialta joka ei vartijoille kuulu. Toki yritys itse määrittelee minkälaisia palveluita se haluaa tarjota ja miten, mutta vartijan tehtäviä ajatellen eivät postipalvelut sovi siihen kuvaan.

Voimankäyttövälineetkin eroaa aika paljon Suomeen. Täällä piirivartijat kantavat aina asetta töissä, ilman poikkeuksia. Täällä se on normaali käytäntö, vaikkakin niitä tilanteita joissa asetta pitäisi käyttää on kuullemma todella harvoin. Mulle tää tuntuu todella jännältä, koska Suomessa vartijoiden on todella hankala kantaa asetta mukana työtehtävissä. Tietenkin Suomessa tilanne on toinen kuin täällä ja omasta mielestäni ihan hyvä ettei Suomessa vartijoilla pyöri ampuma-aseet työtehtävissä. Tosin täällä kuitenkin koulutuksen aikana vartijat saavat ampuma-ase koulutuksen, joten tässä mennään kuitenkin linjassa.Toinen asia tuntuu oudolta voimankäyttövälineitä koskien on se, että täällä vartijat eivät voi kantaa teleskooppipatukkaa tai perinteistäkään työtehtävissä. Oudoksuttavaa, että asetta saa kantaa muttei patukkaa. Kysäisin asiasta mentoriltani ja hän kertoi asiaan olevan laillinen este, sillä ainoastaan poliisilla ja vanginvartijoilla on oikeus sen kantamiseen. Tänään vaihdettiin vähän näkemyksiä voimankäyttöä koskien ja tultiin hyvässä yhteispäätöksessä siihen lopputulokseen, että molemmissa maissa asiat tehdään erilailla. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Koulutus taas puolestaan täällä kestää sen 3 viikkoa vartijaksi, joten täällä pätevyyden saa hieman nopeammin kuin meillä. Täällä ei ole myöskään erikseen 40h ja 60h koulutuksia, vaan kaikki on ynnätty samaan 3 viikon koulutukseen. Koulutuksen sisällöstä en saanut kovinkaan laajaa käsitystä, mutta ymmärtääkseni kolmessa viikossa vartijat saavat koulutusta niin paikallis- kuin piirivartioinnista. Yleisesti ottaen uskon, että niiden 3 viikon aikana koulutettaville koulutetaan kaikki tarvittavat perustaidot, jotta he pärjäävät töissä. Jatko koulutuksena voi opiskella Security Management- koulutussuuntaa, jossa perehdytään syvemmin eritehtäviin turvallisuusalalla. Tässä koulutuksessa sitten opiskellaan jo esim. henkilösuojausta, riskikartoitusta, turvallisuusjohtamista, erilaisia taktiikoita (pääsääntöisesti koskien henkilösuojausta) sekä rikostutkintaa (esim. rikospaikan eristämistä ja sormenjälkien ottamista sekä rikospaikan analysointi). Aika paljon opiskellaan siis erilaisia asioita kuin kotona, mutta myös jotain samoja asioita. Kaipa näillä tämä on nähty parhaaksi koulutustavaksi tuottaa ammattilaisia. Jotain työpaikkaohjaajan koulutöitä nähneenä voin todeta, että ihan pätevän näköistä materiaalia täälläkin tuotetaan. Materiaali on kattavaa ja johdonmukaista sekä monimuotoista. Voisin jopa sanoa, että täällä valmistuneilla on jossain määrin laajempi visio turvallisuusalasta ja sen eri tehtävistä.

Täällä eroaa myös tapa tehdä asioita ja tää yleinen mentaliteetti työelämässä. Töistä ei oteta niin paljon stressiä ja asiat tehdään vähän "löyheämmin". Kun mitään ei tapahdu ei olla koko ajan partioimassa ja ajelemassa ympäri kyliä, vaan toimistolla oleskelu on yleisempää. Mutta sitten kun hälytys iskee niin silloin kyllä sitten vauhtia riittää. Mutta kaikille hälytyksillekkään ei hälytyskeskus piiriä lähetä, vaan vain niille "oikeille". Tuntuu jotenkin hassulta, mutta tämäkin on taas näitä kulttuuri eroja. Tämäkin on tosin vain meidän yrityksessämme ja muissa firmoissa toiminta voi poiketa. Mutta kun töitä tehdään, tehdään ne särmästi ja hyvin. Joten mistään sunnuntai suhareista ei voida puhua. Yrityksessämme vartijat tekevät töitä asiakkaille, eivätkä yritykselle itselle. Tai ainakin näin työpaikalla työkaverit antoivat ymmärtää.

Näin tällä kertaa. Kirjoittelen loppuviikosta lisää töitä koskien ja pyrin avaamaan tällöin mahdollisesti hämärän peittoon jääneitä kohtia sekä avaamaan uusia.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Etelän reissu

No niin nyt on käyty Kroatiassa ja lomailut lomailtu tältä osaa. Mahtava reissu kokonaisuudessa ja valittamista ei löydy. Säät suosi suurimmaksi osaksi ja hienoissa merkeissä viikonloppu kulu.

Reissu pärähti siis käyntiin perjantaina, jolloin otin töiden jälkeen suunnan kohti Ljubljanaa. Vähän reilu tunti junalla ja perillä. Siitä sitten odottelemaan seuraavan junan lähtöä ja Jennan saapumista asemalle. Epäonneksemme junaa ei mennyt, mutta vaihtoehtoiseksi kyydiksi oli järjestetty bussi kyyti Koperiin. No ei muuta kuin bussin kyytiin ja matkaan. Matkasta ei paljoa sanottavaa ole, täys bussi, ilmastointi ei toimi ja ulkona +20 astetta. Voitte päätellä loput itse. Lopulta päästiin perille ja Peter olikin meitä vastassa Koperissa bussiasemalla. Siitä kämpille ja siellä oltiinkin sitten loppuilta ja se sujui leppoisissa merkeissä.

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kohti Kroatiaa. Matka rajalle ei kestänyt 20 minuuttia pitempään, joten pitkää ei tarvinnut ajella. Rajalla ilmeni sitten pieni ongelma. Eli tottakai Celjestä lähtiessäni en muistanut ottaa passia mukaan ja tämä kostautui sitten Kroatiaan pyrittäessä. Tästähän en voi kuin syyttää ketään muuta kuin itseäni. No, yli ei tietenkään päästy ja päädyttiin sitten siihen, että ajetaan Celjeen hakemaan se passi. Passi haettiin ja Celjessä tehtiin vähän suunnitelma muutoksia. Päädyttiin siihen, että käydään tutustumassa Postojnassa sijaitseviin tippukiviluoliin kun ne oli sopivasti sitten siinä Kroatiaan mennessä. Taas tien päälle ja ajamaan kohti Postojnaa.

Postojnaan päästäessä autossa istuminen alkoi pikku hiljaa riittää ja onneksi olikin edessä se kierros luolissa. Tippukiviluolat olivat ihan hieno kokemus, mutta odotin kyllä kierrokselta hieman enemmän. No ainakin ne on nyt nähty ja kokemuksena ihan mukava. Postojnasta lähdettiin sitten ajamaan rajalle päin ja matkalla maisemat olivat todella mahtavat niin kuin ne on ollu koko reissun ajankin. Tällä kertaa rajan ylitys onnistui ilman ongelmia ja päästiin ajamaan kohti Pulaa, missä meillä oli majoitus varattuna. Illasta oltiin perillä Pulassa, väsyneinä ja kuihtuneina. Kamat hotellille, vähän lepoa ja sitten tankkaamaan. Meijän epäonneksi mikään paikka ei ollut oikeestaan auki joten tyytyminen oli lähi grilliin. Grilliltä jatkettiin sitten Pulan yöelämään, joka jäi todella lyhyeksi visiitiksi, koska virtaa ei vaan enää riittänyt.

Seuraavana päivänä sitten kierreltiin Pulassa ja käytiin katselemassa vähän minkä näköisestä kaupungista on kyse. Ihan hirveesti ei keritty käydä kiertelemässä sillä illasta piti olla jo takaisin Koperissa. Joten muutaman tunnin verran Pulassa josta lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Koperia. Matkalla poikettiin kuitenkin Rovinjassa vähän ihmettelemässä. Mukava pikku kaupunki ja oli kiva käydä pyörähtämässä. Huomasin kyllä, että tällä reissulla olisi pitänyt olla enemmän aikaa kuin viikonloppu, sillä nähtävää olisi ollut vaikka kuinka paljon. Minkäs teet kun aika on rajattua, mutta mukava viettää viikonloppu muualla kuin asuntolassa.

Illasta oltiinkin taas takaisin Koperissa ja purettiin sitten reissu fiiliksiä kämpillä muutaman huurteisen ääressä. Maanantaina olikin sitten paluu takaisin Celjeen ja matka kävi taas Ljubljanan kautta. Ljubljanasta junalla takaisin Celjeen, illasta perillä ja väsyneenä asuntolalle nukkumaan.

Tänään olisi sitten taas töitä. Eli kohta sitten töihin ja 12h yövuoroa tekemään. Mielenkiinnolla jännäämään mitä vuoron aikana tapahtuu.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Päivät kuluu

Nyt pääs vierähtämään yli puolitoista viikkoa viime kirjotuksesta, ja tämä johtuen pienistä ATK-ongelmista. Näitten ATK-ongelmien kanssa ei olla vieläkään päästy mihinkään loppu tulokseen. Ehkä nää ongelmat häviäis jossai vaiheessa kokonaa ja pääsis vaan nauttii. Mutta aika on menny eteenpäin ihan lentäen täällä Sloveniassa, eikä kyllä ees huomaa kun viikot vähenee.

Mutta joo, elikkäs vähän viime viikosta. Viime viikon alusta (tiistaina) kävin tutustumassa läheisen kukkulan päällä olevaan keskiaikaiseen linnaan. Matka taittu jalan ja ylös päästyä tuntu siltä, että ehkä apostolin kyyti ei ollut niin hyvä vaihtoehto. Ylhäältä avautui todella mahtavat näkymät Celjeen ja Celjeä ympäröivään alueeseen. Oli aika mahtavaa ku sieltä kaukasuudesta pilkotti pikkase Alpitki. Maisemien ihailun ja muun pyörimisen jälkeen oli aika lähtee laskeutuu alaspäin. Ja vaikka matka ylös painoi jaloissa ja toivoi että alas tulo olisi helpompi, ei alas tulo ollu yhtään helpompi. Tämä johtui siitä, että alas tullessa päätin valita vieläkin raskaamman metsäpolun. Kämpille päästyä jaloissa painoi ja paljon, eikä virtaa ollut enää mihinkään. Tunnottomien jalkojen merkeissä jatkettiin sitten viikkoa eteenpäin ilman mitään ihmeempiä tapahtumia. Aika pitkälle mentiin töiden ja kaupungilla pyörimisen merkeissä. 

Lauantaina otin suunnaksi Ljubljanan ja menin moikkaamaan Jennaa pääkaupunkiin. Matka junalla Ljubljanaan kesti pari tuntia ja maisemat matkan varrella oli aivan mielettömät. Junarata mutkittelee mäkien/vuorien välissä ja radan varrella tuli aika ajoin vasta pieniä kyliä. Aivan uskottomattomat maisemat tosiaan ja 2 tunnin matka vaan vilisi silmissä. Ljubljanaan saavuttaessa sää ei ollut paras mahdollinen, sadetta ja lämmöt 5 asteen tuntumissa. Hirveesti ei siis viititty kaupungilla pyöriä, mutta illasta sää hellitti ja käytiin sitten viettämässä aikaa ulkona. Sunnuntaina käytiinkin sitte päivästä paikallisessa kylpylässä vähän lillumassa ja rentoutumassa. Ja pakko sanoo, että oli tähän mennessä paras mahdollinen valinta. Kylpylä reissulla sai ottaa ihan huolella rennosti ja sai pienen palan suomea, ku sieltä löyty suomalainen saunakin! Illasta sitten suunnattiin takaisin Celjeen ja illalla ei kyllä enää riittäny virtaa mihinkään ja näin ollen ei muutaku unta palloon.

Tämä viikko alkoi taas tuttuun tapaan. Töitä ja kaupungilla pyörimistä, mutta alkaa sekin pikku hiljaa tympimään. Alkaa tulla paikat jo niin tutuiksi täällä Celjessä, ettei uutta nähtävää oikeestaan enää ole. Mutta onneks viikonloppusin pystyy aina sitten matkustella ristiin rastiin ja viikot menee aika mukavasti töitä tehdessä. Vaikka se kuullostaaki aika järjettömältä, niin jonain päivinä on melkee mielummi töissä ku asuntolassa tai kaupungilla huitelee. Tästä voidaan päätellä, että ainakin viihdyn aika hyvin työpaikalla.

Viikonloppuks olis tarkotus vuokrata auto ja lähtee kattelee Slovenian rannikkoa sekä Kroatiaa. Mielenkiintonen reissu tulossa ja sitä oottellessa. Toivotaan, että sää suosii ja aurinko paistaa ja on lämmintä. Olis parempi olla hyvä sää, niin pääsis tekemäänkin jotain eikä menis viikonloppu neljän seinän sisällä. Mutta reissun takia jätän läppärin suosiolla kämpille ja seuraavaa kirjotusta tulossa siis viikonlopun jälkeen.

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, adijo!



maanantai 13. huhtikuuta 2015

Hämmennystä ja häslinkiä

No nyt on päässyt kulumaan melkein viikko kun viimeksi kirjottelin ja aika paljon ollut häslinkiä sillä aikaa. Kaikki ei menny ihan nappiin mun muutossa Mariborista Celjeen ja pieniä ongelmia ilmesty, mutta nyt ollaan jo voiton puolella!

Eli tosiaan viime viikon tiistaina päräytettiin ajaa tänne Celjeen ja heti ekana kurvattiin mun uudelle asunnolle. Tai tässä tapauksessa voidaan puhuu huoneesta, koska nykyään osoite on paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Rakennus kylläkin muistuttaa enemmän vankilaa kuin asuntolaa joten mistään neljän tähden Hiltonista ei voida puhua, mutta vois sitä asiat olla paljon huonomminkin. Pieniä ongelmia on täällä kyllä esiintynyt (esim. ongelmia nettiyhteyden, pesukoneen puuttumisen sekä kunnollisen keittiön kanssa) ja näistä johtuen en ole sitten pystynyt tätä blogia päivittelee. Mutta tosiaan nyt ollaan saatu ongelmat selvitettyä (tai ainakin saatu selkoa miten ne ratkastaan tulevaisuudessa), vaikkakin olisin ehkä toivonut pikkasen ryhdikkäämpää toimintaa niin majotuspaikasta kuin ZNI:ltä. No oli miten oli, elämä jatkuu täällä Sloveniassa.

Työpaikasta sitten seuraavasti. Työhaastattelussa ilmeni sellainen pieni ongelma kuin kielimuuri. Yrityksen osapuolista kukaan ei pystynyt kommunikoimaan englanniksi ja niinpä ZNI:n puolesta paikalla ollut Sonja joutui "tulkkaamaan" haastattelun. Suorasta tulkkaamisesta ei voida puhua, vaan pääasiassa muut puhuivat sloveniaksi mun ympärillä ja ite istuin kiltisti ja kuuntelin ymmärtämättä mitään. Tää aiheutti itelle hieman kiusallisen olon, koska en päässyt oikeestaan itse kertomaan omista asioistani tai antamaan minkäänlaista vaikutelmaa yritysjohdolle. Myös se, etten ymmärtänyt puheesta kuin kohdat, missä mainittiin Suomi ja mun oma nimi, tuntu vaan kasvattavan tilanteen kiusallisuutta. No ei ne mua ainakaan työttömäksi jättänyt, niin kaipa sen haastattelun voi sitten laskee onnistuneeksi. Viime viikko meni sitten pyöriessä paikallisen autopiirin kanssa ja oli kyllä ihan mukavaa ja pääsi näkemään ainakin Celjeä. Porukan oppi tuntemaan tosi nopeesti ja vaikka ei sielläkään moni puhunu englantia, niin edes muutama! Ilma piiri oli rento ja työpaikalla viihty hyvin sen 7h ja olis sitä voinu melkeen olla siellä pitempäänkin ku ei täällä asuntolassa oo hirveesti mitään tekemistä.

Lauantai menikin sitten mukavasti Mariborissa Erasmus vaihtareiden grillibileissä. Oli ihan mukava päästä tapaamaan uutta porukkaa ja tapaamaan Mariborin tuttuja sekä tietenkin meijän muita suomalaisvahvistuksia Jennaa ja Peterii, jotka on sijoitettuna muissa kaupungeissa (Ljubljana ja Koper). Törmättiin me siellä muutamaan uuteen suomalaiseenkin ja oli hauska vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia Sloveniasta. Muuten mukava päivä, mutta illasta sää rupes kääntyy mukavan helteisestä ja aurinkoisesta, pilviseksi ja sateiseksi.Sunnuntaina otettiin suunta takasi Celjeen ja ruettiin valmistautumaan uuteen viikkoon.

Tämä päivä tulikin sitten vietettyä tekniikan puolella ja eipä paljon kerrottavaa. Kielimuuri iski uudestaan, koska tällä kertaa osastolla oli vain yksi henkilö joka puhui englantia ja hänkin vaivalloisesti. Itse töiden osalta, 7h koneella istuskelua ja iltalehden näpräilyä ei paljoa tunteita herättynyt. Ei voi sanoa että tilanne on kovinkaan otollinen omalla kohdallani. Asunnolle tultaessa ilmeni että saan huonekaverin 2 viikon ajaksi, parempi varmaan näin. Eipähän tarttee viettää niin paljon aikaa yksin täällä asuntolassa.

Jos sitten jatkossa paremmin!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Uudet tuulet Mariborissa

Nyt on pääsiäiset vietetty ja työt alkaa häämöttää edessäpäin. Gratzin reissua voi pitää ihan onnistuneena, vaikka nähtävää ei iha hirveesti ollut. Sää oli vähän vaihtelevaa, ensi oli melko lämmintä, mutta tuuli aika paljon. Siihen mennessä ku oltiin päästy läheisen mäen päälle tuuleminen loppu ja oli melko lämmintä, mutta sekään ei kestäny kauaa vaan heti ku päästiin mäen päältä alas niin rupes näyttämään että alkaa satamaan. Tippaakaan ei kyllä vettä tullut ja niitäkin pieniä pisaroita joita sattu tulemaan niin mentiin karkuun paikalliseen pubiin. Mutta kokonaisuutena Gratz ja koko pääsiäinen oli ihan mukava ja se oli hyvä viettää hyvän ruuan sekä hyvän porukan seurassa. Tästä on hyvä jatkaa!




Maanantai vietettiinki sitten leppoisasti kämpillä lepäillessä. Illemmasta käytiin kyllä tarkastamassa paikallinen elokuvateatteri, Fast and Furios 7:n merkeissä! En voi valittaa, vaikka ne slovenian kieliset tekstitykset häiritsi aluks.

Tiistaina sitten käytii toimistolla ja tuli aika paljon uusia juttuja esille. Päällimmäisenä voidaan nyt mainita se, että nyt olis edessä muutto pois Mariborista ja nokka kohti Celjeä. Tää tuli ihan yllätyksenä ja tähän en ollu kyllä varautunu vaan oletin että saisin majailla täällä Mariborin hyvässä huomassa koko 2 kuukautta. Toisin kävi ja nyt osoite vaihtuu Slovenian kolmanneks suurimpaa kaupunkiin. Mitään muuta kaupungista en tiedä kuin, että kolmanneksi suurin kaupunki tässä maassa. Noh, ei siitä sen enempää.
Hyvältä näyttää ainakin kuvista. Muuttoa odotellessa!
Saatiin myös selvyyttä vähän noista meijä työpaikoista ja työtehtävistä. Työantajana tulee toimimaan mun tapauksessa ProSignal Celje ja työtehtävät tulee painottumaan enemmän turvallisuustekniikan pariin, hyvä näin! Ei oo tosiaan tullu hirveesti perehdyttyä turvallisuustekniikkaan ja koulussa tuntui, että ei hirveesti kyseisistä kursseita jäänyt käteen. Joten nyt on hyvä mahollisuus nähdä millasta se on käytännössä ja kuinka täällä Sloveniassa tekniikan puoli toimii, Työtehtävät saattaa muuttuu vielä tän työharjoittelun aikana, mutta näistä pohjakuopista lähdetään liikkeelle.

Allekirjottanut kuittaa!